(Yllä olevan viisauden omistan Liaisonille!)

    Uh, tänään oli ysin aamu, harvinaista herkkua. Kahdeksalta vääntäydyin ylös, ja ehdin jopa syödä aamupalaa. Aurinko paisto nätisti, ja oli ihan okei sää kävellä. Mulla oli kiire aikaisesta heräämisestä huolimatta, ja liukastelin jäätyneessä loskassa (Kuinka mieltäylentävää).
    Koulussa mua odotti Samppa Lajunen, joka valisti meitä miten pääsee huipulle. Se sano, että meillä jokaisella on joku lahja jollain saralla, vaikka se olisikin vielä piilossa. Mulla se taitaa olla sitten tosi hyvässä piilossa. En keksi ainakaan näin yhtäkkiä mitään alaa, jolla olisin jotenkin keskinkertaista pätevämpi. No jaa, keskitienhän sanotaan olevan kultainen...
    Mä tykkään aina kuunnella jotain musiikkia, kun teen läksyjä, mutta jään aina huomaamatta kuuntelemaan sanoja. Siksi mä pidänkin Kentistä, sillä sitä mä voin huoletta kuunnella, en osaa ollenkaan Ruotsia :<. Näin koulusta puhuen tulikin mieleen, että huomenna on koe. Se on kuitenkin onneksi Tuitsin koe, niin sillä ei oo niin väliä. Tai paremmin sanottuna: "Ei se oo niin nuukaa."

    Hih. Kello on kahdeksan, ja kaikkihan tietää  mitä se tarkoittaa... FRENDIT!
Eiku niin, nythän on maanantai... eli... HUIPPUMALLI HAUSSA! :D

    Aikainen on aika vaikea käsite, koska toinen on tottunut heräämään seitsemältä, kun taas joku muu nukkuu reippaasti päivän paremmalle puolelle. Aamut on tylsää aikaa, semmosta ikävän lapsiperhemäistä kirkkautta ja reippautta. Illassa on sitä tunnelmaa, kaupunki herää henkiin, valot sykkii ja tähdet tuikkii (mitä niitä nyt näkee keskustassa).
    Tänään oli kuitenkin poikkeuksellisen kiva nousta, kun aurinko herätteli mua ikkunasta.  Melkein luulin, että on kesä, mutta ei ollutkaan. Loskaa maa täynnä, ja vesi virtasi Niagarana ränneistä.
    Oli jokseenkin turhauttavaa porhaltaa jalan kirkolle, pyörä oli taas tehnyt mulle oharit. En tiedä mikä siinä oikein on, mutta aina kun mulla on kiire jonnekin, pyörä ei suostu kulkemaan. Sutii vaan tyhjää, ja kumoan sen tuohtuneena hankeen.   Menin siis kävellen kirkolle, josta nappasin yhteisvastuun rahalistan. Pari tuntia ihmisten häirintää ovelta ovelle, ja sitten yhtä merkintää rikkaampana takaisin nukkumaan.